2018

Vuonna 2018 se tapahtui, minulla tuli mittari täyteen matkustelun suhteen!

Näin jälkikäteen on melkoisen haastavaa jo muistella mitä missäkin oli, mutta laitetaan pääasiat ylös, jotta muistaa edes missä on käynyt.

Iso osa yksityiskohdista on jo unohtunut ajan saatossa, tai lähinnä matkustelun määrästä johtuen.

Göteborg 2018

Göteborg

Aloitimme reissaamisen heti vuoden vaihteessa kun suuntasimme koiriemme kanssa Ruotsiin Göteborgin näyttelyyn tammikuun ensimmäisellä viikolla. Reissun motiivi oli 100% koiranäyttelyä. Yövyimme Panorama hotellissa kaikki yöt. Hotelli oli siisti ja kaikinpuolin miellyttävä. Hotellin oma ravintola oli positiivinen kokemus. Itse olin kipeä koko reissun ajan. Jätimme suosiolla kaiken kaupungissa seikailun väliin, lukuunottamatta koirien lenkityksiä. Sää ei myöskään osaltaan kannustanut ylimääräiseen seikkailuun.

 

Riga 2018

Vincents, Riga. Suosittelen!

Maaliskuussa suuntasimme koiranäyttelyn perässä Rigaan. Kyseessä oli nopea viikonloppureissu. Hotelliksi oli valikoitunut Clarion Collection Hotel. Ei valittamista, heittämällä jatkoon. Koirien majoittuminen oli taas hinnoissaan, mutta on sitä pahempiakin summia maksettu. Sää oli edelleen odotetusti kylmä, mutta ravintolatarjonta ei jättänyt tälläkään kertaa kylmäksi. Pienen säätämisen, viestittelyn ja soittelun jälkeen meille saatiin järjestettyä tilaa ravintolasta. Vincents Restorans oli upea kokemus. Jälkeenpäin huomasimme ravintolan löytyvän nykyään White Guide listalta, enkä ihmettele yhtään. Lähinnä ihmettelen, jos sille ei jonain päivänä myönnetä Michellin luokitusta. Suosittelen kokeilemaan ja ajamaan vaikka vähän kauempaakin ruokailemaan.

Kun Rigasta oli kotiuduttu, käytettiin seuraavat viikonloput kotimaan matkailuun. Volkswagen kuljetti meidät koirinemme Lahteen ja Lappeenrantaan.

Lappeenrannassa olimme yötä. Hieno kaupunki talvellakin. Olisin voinut jopa viettää hiukan enemmänkin aikaa tutkiskellessa kaupunkia. Päälimmäisenä jäi mieleen rannalta löytyvät liukurimäki ja jäälle tehty “vauhtipyörä”. Otimme reissun jo hieman loman kannalta. Söimme hyvin ravintoloissa ja käytimme hyväksi hotellin sauna ja allasosaston palvelut. Sokos hotellit ei petä. Taattua samaa kamaa ympäri suomen. Ei mitään wow-efektiä, mutta harvemmin tarvitsee pettyäkään.

Huhtikuussa pakkasimme laukkuihin kesäisempää vermettä ja uimahattua. Suuntana oli molemmille vieras Dominikaaninen tasavalta. Meillä ei ollut kohteesta juuri mitään ennakkokäsityksiä. Valitsimme helppouden vuoksi valmiin pakettimatkan Allinclusive hotelliin. Tarkoituksenamme oli puhtaasti olla ja pötkötellä. Hotellimme Viva Wyndham Tangerine sijaitsi aivan rannassa. Hotelli oli pääsääntöisesti siisti. Ruoka oli sitä perinteistä allinclusive tasoa. Ei mitään tajuntaa räjäyttävää, mutta nälkä todellakin lähti. Hedelmiä oli kuitenkin mukavasti tarjolla. Hiemanhan se ruoka alkaa tökkiä kun viikko lähenee loppuaan.

Cabarete beach 2018

Vietimme suurimman osan ajasta rannalla makoillen ja kävellen. Aallot olivat melko suuria. Nörtti, vanha surffari pulikoi onnelisena aalloista huolimatta. Itse nautin aalloista hieman vähemmän.

Tarjolla oli purjelautailua ja muita vesiaktiviteetteja. Nörtti koitti verestää taitojaan siinä sen suuremmin onnistumatta. Totesimme, että ikä on tehnyt tehtävänsä ja on syytä suosiolla siirtyä katsomoon kannustamaan nuorempia. Vakuutusyhtiömme kiittää.

Koska omat hermoni eivät montaa päivää rannalla makoilua kestä, niin otimmi pari valmista retkeä ohjelmistoon. Kävimme tarkastamassa paikalliset nähtävyydet turre-retkellä. Pelkästään jo paikallinen liikenne oli näkemisen arvoinen. Hetken kesti taas silmän tottua siihen, että skootterilla mennään neljä päällä, kuljetetaan puutarhatuoleja etc. Liikenneonnettomuuden uhreja näimme koko viikon aikana vain yhden, vaikka voisi kuvitella että tunnin välein joku pääsee hengestään. Melko hurjan näköistä sukkulointi oli.

Cable car kuljetti meidät korkealle ylös. Näköala kohti satamaa oli huikea. Paikalla oli tietysti myös se käsiään levittelevä jeesuspatsas jonka kanssa piti ottaa hassu foto. Alueella olisi ollut enemmänkin luontoa nähtävänä ja jos emme olisi olleet turretripillä niin olisin ehdottomasti uhrannut aikani siihen, että tulen kävellen alas. Ainakin käsitykseni mukaan sieltä olisi päässyt polkua alas. Matka jatkui rommitehtaan kautta suklaatehtaalle. Mukaamme tarttui pari pulloa paikallista rommia ja kaakaojauhetta. Sekä tietysti muutama suklaalevy itselle ja tuliaisiksi. Jos on oskus käynyt suomessa esim. Fazerin tehtaalla niin tämä ei tarjoa mitään spektaakkelin omaista, mutta oli ihan mukava nähdä. Paikalla oli mukava tunnelma ja tuotteet olivat laadukkaita.

Cable Car, Dominican rebublic

Koko viikon odotetuin aktiviteetti oli kuitenkin ratsastus. Vanhana länkisäärenä olen melkoisen tarkka minkä turreponin kyytiin kiipeän. En halua tukea toimijoita, joissa rahaa tehdään turreista hevosten kustannuksella. Tutustuin tarjontaan etukäteen ja löysin SeaHorse Ranchin. Ranch sijaitsi noin 20min taximatkan päässä hotelliltamme. Paikka oli saanut positiivista palautetta Tripadvisorissa ja kuvat näyttivät tukevan tarinaa. Varasin heiltä 2h ratsastuksen suoraan facebook sivuston kautta. Kulkeminen hotellilta tallille vei n.20min taksilla. Tarkkaa hintaa en muista, mutta se oli hyvin kohtuullinen. Ratsastus oli ehdottomasti jokaisen euron arvoinen.

Reitti jota ratsastimme kulki metsässä, asumusten vierestä sekä rannalla. Toinen oppaista tuli erikseen kanssani rannalle laukkaamaan. Paikalla oli myös valokuvaaja jolta olisi voinut ostaa kuvia. Itse luotin kuitenkin mukana olleeseen puhelimeeni.

 

Muuten Dominikaaninen, ainakaan cabareten alueella ei houkutellut seikkailemaan itsenäisesti. Kauppojen edessä istuivat aseistetut miehet ja hotellialueiden ulkopuolella oli paikoitellen todella epäsiistiä. Jälkeenpäin on ollut mielenkiintoista seurata uutisointia menehtyneistä turisteista. Osassa on epäilty voimakkaita kemikaaleja osa syyksi kuolemiin. Itse muistan myös meidän hotellimme haisseen todella voimakkaasti pesuaineille ja ilmanraikastimelle. Tämä on todellakin kerran elämässä kohde. En ihan heti lähtisi uudelleen vaikka hyvät muistot jäivätkin.

Hetken ehdin välissä hengähtää kotona kun oli taas aika pakata pelit ja pensselit. Tälläkertaa suuntana oli Espanjan aurinko ja Barcelonan ostoskadut.

Ensimmäinen reissu johon jaksoin roudata mukaan kameran. Oli myös viimeinen. Matkustimme pelkillä käsimatkatavaroilla, joten kantamista oli muutenkin.

Mukaan lähti tällä kertaa kaveri. Nörtti jäi kotiin hoitamaan koiria. Taisi olla pisin aika mitä ollaan nörtin kanssa oltu eri osoitteissa. Kokonainen viikko!

Tähänkin reissuun lähdettiin ilman sen suurempia suunnitelmia. Muutama kohde oli ajateltu valmiiksi mitä haluttais nähdä. Onneksi oli kunnon kengät matkassa, sillä kävelyä tuli paljon. Minäkin joka olen allerginen julkiselle liikenteelle suomessa, pystyin käyttämään paikallista metroa helposti ja koin sen jopa helpoksi.

Hotellimme sijaitsi kävelymatkan päässä Park Guellista. Sinnikkäästi puuskutimme rappuset ja mäen ylös. Ja kuten arvata saattaa niin olihan se näkemisen arvoinen. Vilttikauppiaita tosin oli joka nurkassa ja liskoa sai avaimenperänä, kynänä, mukin kuosina you name it. Itselleni tarttui mukaan huokeaan hintaan nykyään jo edesmennyt lila lisko koristamaan auton avaimia.

 

Turistibussilla puksutimme tarkastelemaan miltä näyttää Tibidabo livenä. Ensisijaisena houkuttimena taisi toimia sen hauska nimi. Kiipesimme rakennuksen ylimpään kerrokseen. Taas oltiin korkealla ja taas oli mahtavat näköalat! Lapsille paikalla oli maksullinen huvipuisto. Myönnettäköön, että hieman houkutteli itseänikin mennä laitteisiin.

Tuonne Jeesuksen juureen me kavuttiin. Uskomatonta,mutta totta! Tibidabo

El Gòtic oli must see-kohde. Ja sehän löytyi pariinkin otteeseen hyvinkin kätevästi. Alueella riitti ihmeteltävää, kuvattavaa, shoppailtavaa. Kerrassaan uskomattoman sympaattisia pikku kujia, kutsuvia ravintoloita ja pieniä yksityiskohtia silmän kantamattomiin. Matkalla keskustorilta vanhaan kaupunkiin bongailimme toinen toistaan hienompia graffitteja.

Yrityksistä huolimatta tämä ikuisuusprojekti jäi ilman meidän vierailua. Kuva on napattu Guellin puistosta.

Kaiken kaikkiaan Barcelona on elämys kaikille aisteille. Ravintolasuosituksina mainittakoon ehdottomasti Flax & Kale sekä Brunch & Cake. Molemmat atrjoilivat aivan tajuttoman hyvää ja raikasta kasvisruokaa.

Barcelonaan voisin helposti lähteä uudelleen. Ennen matkaa suosittelen pitämään pikadietin. Kaikki tulee varmasti reissun aikana takaisin. Matkustaminen kannattaa myös suorittaa hyvin tyhjällä laukulla. Takaisin tullessa saa kuitenkin jännittää tuleeko kentällä sanomista. Me ainakin matkustimme pelkillä käsimatkatavaroilla ja voin kertoa, että koneessa tuli kuuma. Oli sen verran paljon rytkyä niskassa…

Barcelonan jälkeen oli suuntana Praha. Pikainen käynti kotona, hetki perhe-elämää ja taas mentiin. Tälläkertaa matkaseurana oli myös kaveri. Toki eri kuin viimeksi.

Aikainen aamu ja edellinen reissuväsymys päällä. Kaikki lomakuvat ei suinkaan ole “hello sunshine”- tasoa. Tässä pala oikeata elämää. Onneksi se hymy löytyi, jahka oli saanut hiukan nukkua koneessa.

Prahassa ensisijaiseksi asiaksi nousi tunnelma. Sää ei meitä varsinaisesti hellinyt. Oli koleaa ja sateista. Yövyimme vanhan kaupungin lähellä ja vierestä löytyi sadepäiviksi ostoskeskukset, joissa viettää aikaa. Kävimme myös kansallismuseossa. Kiersimme suurimman osan paikallisista nähtävyyksistä. Oli linnaa, kappelia, patsasta ja tietysti silta. Viivyimme Prahassa ainoastaan pari päivää. Kuvittelisin helposti viettäväni viikon tuossa sympaattisessa kaupungissa paikkoja tutkiskellen.

Hotellimme K+K Central oli kuvien kaltainen. Sisätilat oli prameat, aamiainen hyvä ja sijainti erinomainen. Huoneessa oli kylpyamme. Sateisen päivän jälkeen oli ihana pulahtaa kuumaan veteen kaupungilta ostetun laventeli- kylpysuolan kanssa.

Kidutusmuseo kuuluu ehdottomasti must see osastolle. Museo oli pieni ja sen kiersi melko nopeasti. Aikaa olisi kulunut huomattavasti enemmän, jos olisin jäänyt lukemaan kaikki esittelytekstit etc. En jaksanut.

Kidutusmuseo tarjoili lavastuksia ja kidutuksessa käytettyjä esineitä. Museo sijaitsi maan alla johon kulku tapahtui kapeita portaita.

 

 

 

 

Kävellessä löytyi myös yksi maailman kapeimmista kujista. Loivat, pitkät rappuset joiden molemmissa päivvä oli liikennevalot. Kahta ei kujaan mahdu.

Macaronsit olivat ehdottomasti yksiä parhaita koskaan syömiäni. Roudasin niitä himaan laatikollisen. Arvatenkin ne olivat täysin muussina, mutta söin ne kotona hymyssä suin..lusikalla.

Paikallinen herkku, leivän sisällä oleva perunakeitto. Omasta mielestäni aivan hirveetä shaibaa. Ulkonäkö oli nätti ja ajatus hauska. Ei jatkoon. Mukana matkaan tarttunut myyrä. Myyrä on edelleen käsilaukussani ja kulkee mukanani kaikkialla.

Valitettavasti turistialueen kääntöpuoli näkyi myös räikeästi, jos halusi katsoa. Siltojen alta löytyi useita kodittomia likaisissa vaatteissa ja ohuilla vilteillä nukkumassa.

Praha kaiken kaikkiaan oli kohteena osastolle “Jatkoon”. Voisin hyvin kuvitella meneväni uudelleen samaan paikkaan. Miellyttävä viikonloppukohde.

Koirien kanssa reissatessa tulee väkisinkin käveltyä paljon. Aivan kaikkialle ei pääse, mutta paljon ehtii silti nähdä. Niin rauhallista rantaa ei löydetty, että koirat olisivat saaneet juosta vapaana, mutta käytiin kuitenkin pikaisesti haistelemassa meri-ilmaa.

Like brother, like sister. Imbrez Green light district eli tuttavallisemmin Seppo ja siskonsa Imbrez Light of my life, eli Venla.

Aina yhtä viihtyisä Pärnu

Jo viroon mennessä huomaa ison eron kaupunkien koristelussa. Oman kokemukseni mukaan Viron , latvian sekä liettuan katukuvaan panostetaan suomea enemmän. Kukkien määrä on välillä valtava!

Mielestäni Liepaja on hyvin varteenotettava matkakohde myös lapsiperheille! Se on helppo ja mutkaton, edullinen ja päälisinpuolin siisti paikka. Halvasta alkohoista huolimatta, ns deekuja ei juuri näy. Missä lie kolossa luuraavat. Ei ainakaan joukkioina kauppojen edustalla, kuten suomessa.

Baltiasta suomeen ja kassin sisällön vaihto. Seuraavaksi koirareissulle Espanjan aurinkoon. Kohteena Alicante ja sen laidalla sijaitseva vuoristo.

Olimme reissussa vain kolme päivää, mutta ehdimme hyvin nähdä kaupunkia. Yöunet jäi vähän vähälle, koska pakkohan se oli aika tehokkaasti käyttää. Nopeasta temposta huolimatta onnistumme taas shoppailemaan ja syömään pikkuisen liikaa. Molemmat olivat kohteessa helppoa ja tarjonta hyvää.

Alicante on hieman rauhallisempi kohde kuin Barcelona, mutta yhtä mielenkiintoinen. Aikaa saisi kulumaan helposti viikon. Löytyy shoppailtavaa, joskin ei ihan yhtä isossa mittakaavassa kuin barcassa, mutta todellakin riittävästi. Kaupungin reunassa on sileä hiekkaranta. Itse majoituimme kaupungin keskellä, mutta jos tulisin uudelleen niin panostaisin rantahotelliin.

Liikuimme kasvattajakollegan, eli paikallisen asukkaan kyydillä. Varmaan parasta olisi vuokrata auto. Kaupungilla pärjää kävellen. Lentokentältä kaupunkiin oli n. 30min matka.

Alicante rice. Paikallinen herkku, joka teki lähtemättömän vaikutuksen. Tätä ei saa muaalta espanjasta ja jos sunkin tulee mahdollisuus maistaa niin tee se! Itse en paellasta pidä, tämä oli jotain todella paljon parempaa. Söisin koska tahansa uusiksi.

 

Restaurant Maigmo löytyy vuorille johtavan tien varrelta. Ravintolan terassilta on näkymä vuoristoon ja mantelipuiden viljelmille. Iso suositus. Kannattaa vuokrata auto ja lähteä seikkailemaan.

 

Maisemat vuoristolla (Tibi) olivat kuin postikortista.

Jännä fiilis käydä lenkillä ja poimia manteleita!

Matkustimme Alicanteen suorilla HKI- Alicante lennoilla. Lentoyhtiönä aina yhtä ihastuttava Norweigian. Norskilla suurin miinus on, että cabinin puolelle ei saa ottaa koiria. Kylmäsi mennen tullen laittaa koiranpentu ruumaan. Onneksi kaikki meni hyvin. Oma kasvattimme jäi mantelipuiden katveeseen uusien kavereiden kanssa ja meidän mukaamme suomen talvea kohti suuntasi erittäin reipas ja vilkas pikkuneiti.
Omalta osaltani viimeinen reissu tapahtui Syyskuussa kun suuntasimme koirareissun Chicagoon. Kyseessä oli minulle esimmäinen jenkkiläreissu. Mieheni siellä oli käynyt jo useamman kerran. Tavoitteenamme oli lomailun lisäksi hakea laumaamme uusi jäsen Cincinnatista.
Hyppäsimme jälleen kerran SASin kyytiin ja aloitimme matkan kohti isoa maailmaa. teimme välilaskun ja koneen vaihdon frankfurtissa. American Airlines kyyditsi meitä lopun matkasta.
Jo lentomatka oli oma elämyksensä. Lensin nyt ensimmäistä kertaa Grönlannin yli ja sissus miten vaikuttava näky. Lumiset vuoret ja meressä kelluvat jäälautat olivat todella upeata katseltavaa

Vuokra-auton otimme budgetista heti lentokentältä. Pidimme saman auton koko viikon. Päivääkään emme katuneet.

Hotellimme sijaitsi Elginissä, mutta junalla pääsi kätevästi Downtowniin. Muuten ilman autoa ei olisi pärjännyt.

Superdry,TommyHilfiger,Guess, Karl Lagerfield…You name it. Shoppailu lähti aivan lapasesta ja ennen kotiin paluuta jännitettiin  kuinka käy. Meneekö lisäkiloille vai pysytäänkö rajoissa. Sanotaanko, että täpärälle meni.

Chicagosta ajoimme kasvattajaj kollegamme luokse cincinnattiin. Melkoinen ajomatka. n.500km, tunnin aikaero ja jenkkien liikenne. Onneksi en itse ollut ratissa vaan sain ihastella maisemia ja seurata hämentyneenä liikenteen sujuvuutta.

Koko reissusta jäi vain päälimmäisenä mieleen suuri.

Kaikki on suurta. Pienin juoma jonka walmartista löysin oli jäätee, 750ml! Karkkipussit kilon luokkaa etc. Bensa oli suht edullista ja autolla pääsi joka paikkaan. Viikon jälkeen kaipasin hanavettä, tuoreita kasviksia ja hedelmiä.

Hotellien aamiaiset koostuivat tietysti pannukakuista, vaaleaakin vaaleammasta leivästä,hilloista ja sokerilla kuorrutetuista pekoneista, muroista etc. Kaupasta koitin ostaa mansikoita. Maistuivat siltä, kun niiden sisään olisi ruiskutettu runsaalla hiilihapolla varustettua spriteä.

Nähtävää olisi ollut paaljon enemmän kuin jaksoi katsoa. Downtownista ehtii nähdä murto osan kun siellä päivän pyörii. Willis tower tuli kuitenkin nähtyä. Huikeat maisemat. Suosittelen.

Kun ei enää kehtaa ladata lisää kuvia faceen…

Löysin jonkun blogista määritelmän siihen, milloin kannattaa perustaa Blogi.

“Kannattaa perustaa blogi kun ei enää kehtaa laittaa kaikkia kuvia faceen/instaan”. Allekirjoitan tämän.

Olen kolmekymppinen turkulainen joka asuu ja reissaa ensisijaisesti viisikymppisen nörtin kanssa. Välillä tulee reissattua myös kavereiden kanssa.Perheemme muodostuu meidän kahden lisäksi kääpiösnautsereista. Niitä on pari liikaa. Mutta ketään en antaisi pois. Eli sopivasti.

Koiraharrastus liikuttaa meitä ympäri maailmaa. Näyttelyreissut suuntautuvat ensisijaisesti baltian ja pohjoismaiden alueelle. Tämän lisäksi käymme myös oikeilla lomareissuilla.

Nyt minulla on tavoitteena kirjata hieman ylös edellisiä reissuja. Ja tietysti jatkossa tuleviakin.

Koiren esittelyt ja reissupostaukset näyttelyharrastuksen näkökulmasta löytyy osoitteesta Imbrez.com.

IG @Leggogeguaani